Kennel Belle Fox
FI JVA
Hulivilin Happy Hulda "Hulda"
28.2.2007-23.04.2015
Narttu, Rekisterinumero: FIN19122/07. Hulda Koiranetissä ja K9datassa
Kasvattaja: Kiisu Mantilo, Kennel Hulivilin
Omistaja: Tuula Taskinen
Emä:FIN JVA Hulivilin Never Ever
Isä: C.I.B FIN MVA SE MVA FIN TVA EE MVA Nordwart Daidalos
TERVEYSTULOKSET:
Lonkat ja kyynäret: A/A ja 0/0
Silmät: Distichiasis todettu. PRA & CEA: A
Muut /geenitestit: DE: carrier*, JADD: probable normal, CP1: clear.
SAAVUTUKSET:
Mejä: FI JVA
Nou/Nome: NOU0
Toko: AVO1
Näyttelyt: Suomesta 1xCACIB, 3xSERT, 1xVARA-CACIB, 2xVARA-SERT, 2xVSP, 2xROP .
MH-kuvaus: suoritettu Riihimäki 31.10.2009.
* - terveystulos vanhempien/jälkeläisten perusteella. Healthresult by parentage/offspring.
HULDA PÄHKINÄNKUORESSA
Hulda tuli odotettuna pentuna 14-vuotiaan Pyry-tollerin ja Nalli-beaglen laumaan. Olin ihastunut sen isään, upeita tuloksia keränneeseen Kössiin, ja erityisesti Kössin luonnetestitulokseen. Olin vuosien varrella nähnyt levottomia, heikon hermorakenteen tai puutteellisen toimintakyvyn omaavia tollereita, ja jo pitempään katsellut itselleni seuraavaa koiraa. Mielestäni tollerin kuuluu olla rohkea ja itsevarma, ja mielestäni sitä näin tässä yhdistelmässä. Tutustuin pian myös nuoreen ja viehättävään Eve-narttuun, joka vaikutti hyvin tasapainoiselta nartulta. Onneksi sain Kiisu Mantilolta erityisen kivan pennun, vaikka alussa en tosiaankaan itse kuvitellut kasvattavani tollereita. Se idea sitten muotoutui myöhemmin.
Hulda oli oppivainen koira, joka vaati kyllä jonkun verran sosiaalistamista suhteessa ympäristöihin ja uusiin tilanteisiin. Mutta sen kanssa tulin tehneeksi aika kivat pohjatyöt treenimielessä. Se oli taitava markkeeraaja ja hakukin kehittyi iän myötä varsin näppäräksi. Uimista opettelimme useamman vuoden, ja suunnitelmissa olikin hoitaa veteraani-iässä taipparit pois. No se haave kaatui Huldan yllättävään poismenoon. Hulda sairastui keväällä 2015 ja menehtyi ilmeisesti syöpään 2 kuukauden sairastamisen jälkeen reilut 8-vuotiaana. Hulda oli erittäin perusterve koko ikänsä, kunnes sitten sairastui.
Hulda sai näppärästi kasaan jälkivalion tittelin, mutta se oli osin ilmavainuinen, joka sitten näkyi jälkityössä aaltoiluna. Myös makauksia jäi usein merkkaamatta. Näyttelykehissä se suoriutui mallikkaasti. Ikimuistoisin näyttelymenestys oli vuonna 2012 TollerShowssa, jossa se oli VSP. Kennel Belle Fox sai Huldan ansiosta myös paras jälkeläisryhmä ja paras kasvattaja-palkinnot.
Kisasimme hiukan myös tokossa, jossa meillä oli osallistumisoikeus voittajaluokkaan. Huldaa käytettiin käytännön metsästyksessä ylösajavana koirana kanalinnustuksessa.
Hulda rakasti pentujen hoivaamista ja sen omassa elämässä olivat varmasti kaikkien parhaita hetkiä ne, kun pentulaatikossa vilistivät joko Be- tai Chicago-pennut. Se mielellään hoivasi muitakin kuin omia pentuja, mutta aikuisiin narttuihin se suhtautui hyvin valikoivasti. Se myös vartioi omiaan, ja olisi epäröimättä puolustanut tarvittaessa.
Hulda oli tummasilmäinen ja tummanenäinen narttu, jolla oli hyvin kaunis pää, erinomainen selkälinja ja riittävät kulmaukset. Se oli noin 46 cm korkea ja se painoi 17,5-18 kg.